Oppiminen ja innovaatio työelämässä Kilpi

Maanantai 24.11.2008 klo 20:30 - Paula Miinalainen



Oppiminen ja innovaatio työelämässä

IT-kouluttajien syysseminaari 20.11.2008 HAAGA-HELIA 

Muistiinpanoja liikkeenjohdon konsultti Esko Kilven luennosta.

http://www.ttlry.fi/yhdistykset/itko/tapahtumat/oppiminen_ja_innovaatio_tyoelama/

Miten työn tuottavuutta mitataan?

Suoritekeskeisyys

Esimerkiksi Terveyskeskuksissa tuottavuutta on kun saadaan samassa ajassa vietyä läpi useampia potilaita. Keskeinen havainto on kuitenkin, että nopeasta käsittelystä seuraa se, että potilaat joutuvat tulemaan uudelleen. Kaikkea ei ole havaittu ja hoidettu kerralla. Eli kokonaistehokkuus vähenee. 

Arvonluontikeskeisyys

Miten asia on huomenena arvokkaampi kuin tänään sidosryhmän näkökulmasta.

Käytännössä työnteko on puhumista ja kuuntelemista.

Työstä tulee koko ajan vaikeampaa.

Jatkossa halutaan pois yksilökeskeisestä suorituksesta. Se jää taakse. Työn kongnitiivisen kuorman lisäys aiheuttaa sen, että työ täytyy hajauttaa.

Hyvin tekeminen tarkoittaa, että ajattelemme yhdessä. Paras on kollektiivisesti tehty suoritus.

Keskeiset prosessit ovat KYSYMYKSET JA VASTAUKSET.

Millaisia kysymyksiä syntyy, kuinka niihin vastataan ja milloin niihin vastataan. Yhteisten merkitysten luominen on tärkeää.

Tagit ovat tärkeitä, koska informaatio on yhä visuaalisempaa ja narratisempaa.

YouTube on tärkeä. Se on kompakti, älykäs, hauska. Tarina on sen perusta.

Kun työ on kysymys ja vastaus, niin tulee tärkeäksi kysymys, kuinka nopeasti saadaan vastaus. Nokialla pitää tulla vastaus kaikkiin kysymyksiin kahdessa minuutissa.

Mikään vastaus ei ole täysin väärin eikä täysin oikein. Oppimisen näkökulmasta tämä on tärkeä näkökanta. Se mahdollistaa yhteisen etenemisen. Organisaatio on yhtä kuin wigi. Halutaan nostaa yhteistä keskiarvoa.

Jos yrityskulttuuria kuvaa sana pelko, niin silloin kollektiivinen keskustelu katoaa, josta seuraa nollapeli ja naapuri on vihollinen.

Työtä tekevät toisiaan tarvitsevat ihmiset vuorovaikutuksessa edellyttäen jatkuvaa editoinnin periaatetta. Ennalta tehdyt tavoitteet ja suunnitelmat toteutuvat harvoin.

Ajatus, että yrityksen strategia voidaan jalkauttaa ei toimi. NÄIN SE EI MENE.

Reaalielämässä on läsnä epävarmuus ja yllättävät tapahtumat. Sitä mitä oikeasti tapahtuu ei voida nähdä etukäteen. Emme tiedä mitä oikeasti tapahtuu. Asiaa auttaa käytännössä kun toimintaa kehitetään seuraavaan suuntaan.

1)    Reflektoinnin systematisointi siten, että jokainen kirjoittaa omaa blogia, on tuonut valtaisia hyötyjä.

2)    Toiminta perustuu läpinäkyvyyteen.
Työtä tehdessä on asenteena, että teen töitä muille läpinäkyvästi.
Erityisesti kannattaa tehdä läpinäkyväksi se, miten teen valintoja. Tämä on keskustelun perusta. Suorituskeskeinen johtaminen ei salli tätä, koska keskustelu on aina rajoja ylittävää. Suorituskeskeisyys perustuu rajoihin ja vastuualueisiin. Niissä pitäydytään.

3)    Keskeistä on myös kontribuution taso = yhteinen wigi.
Nyt mietitään mikä on perusdokumentti?
Onko se video?
Onko se äänitiedosto?
Miten jaamme asioita?
Miten päästään yhteiseen oppimiseen ikäänkin improvisoiden?
Tavoitteet ja suunnitelmat eivät ole ainoat, jotka toimivat.

Tärkeätä on ihmisten välinen vuorovaikutus.

"Ryhmä ei voi olla vastuussa" on tasan eri asia kuin se mistä tässä nyt puhumme. Tarkoitus on pyrkiä mahdollisimman suureen moniäänisyyteen. Näin syntyy paradokseja, jotka taas ovat luovuuden lähde.

Vastakohta on pomotustilanne, jossa pomo pomottaa. Silloin syntyy aikuinen - lapsi suhde. Ja lapsi tekee pienimmän mahdollisen suorituksen. Uutta ei synny. 

Rakentava tilanne on silloin kun sanon: " Minä luotan sinuun, niin sinä luotat enemmän itseesi". Ja sinulla on enemmän resursseja suoritukseen.

On hyvä, kun ryhmä on divergentti, monimuotoinen ja moniääninen.

Reflektoi. Ei ole yhtä totuutta mistään asiasta.

Elämän perusta on neuvottelu. Aikaisemmin on ollut vallitsevana tilanteena "Joku tekee ja sanoo miten asia on".

Suunnittelu on keskeisen tärkeää. Suunnitelmaa tulee muuttaa koko ajan. Suunnitelma elää.

Kun sama jengi on yhdessä ja kommunikoi, niin siitä on hyötyä. Kun ohikulkijat voivat kommentoida, niin siitä on hyötyä. 

Tulosta syntyy silloin kun ensin on tarve tai intressi.

Ensin siis itselle tärkeä juttu!

Sitten mieti, miten kutsut toiset mukaan!

Keskeinen johtamisen menetelmä on mukaan ottaminen ja yhdessä asioiden avaaminen.

Avainsanat: Esko Kilpi, arvonluontikeskeisyys, suoritekeskeisyys


Kommentit

25.11.2008 8:54  Merja

Kilven puhe on niin totta, kuten useimmat varmasti myöntävät. Mutta: yhteisöllisen työyhteisön luominen on vaikeaa, haastavaa ja hidasta. Yhdenkin uuden toimintatavan käyttöönotto on vaikeaa, esimerkkinä vaikkapa wiki. Mikä on oikea tapa toimia, jotta koko yhteisö kerralla aidosti lähtisi mukaan - niin tiedon tuottajana kuin vähintäänkin seuraajana/lukijana.

Luottamus on toinen asia. En ole pessimisti, mutta liika luottamus johtaa turhan usein väärinkäytöksiin. Toki sitä ehkäisee aito, rehellinen, läpinäkyvä toiminta ja kommunikointi.

26.11.2008 10:15  Outi

Minäkin koin Kilven puheenvuoron erittäin hyödyllisenä. Tosin välillä kieltämättä kävi mielessä, että mistähän niin paljon ihania ja henkisesti kehittyneitä ihmisiä taiotaan, että saadaan tuollainen keskusteleva, läpinäkyvästi toimiva ja luottava yhteisö...mutta Kilpikin on ilmeisesti tottunut puhumaan yritysten koulutustilaisuuksissa, joissa hehkutus nyt on se odotettu puhetapa.

Toisaalta ajattelen aina itse, että ihmiset ovat hirvittävän mukavia, jos heidän vain annetaan olla sitä. Kilpi puhui mielestäni samasta asiasta sanomalla jotenkin näin "yhteisö luo itse omat paskiaisensa". Minusta tässä päädytään siihen itsekunkin omaan vastuuseen. Pitäisi käydä aina silloin tällöin peilin edessä kysymässä: "Millä tavoin sinä siellä rakennat tiimisi/yhteisösi avointa ja luottavaista ilmapiiriä?"


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini